Itkua Yle Kioskin videokuvauksissa

Olin maaliskuussa mukana Yle Kioskin kuvauksissa, joissa kolme ihmistä kertoi lapsena mieleen jääneestä ulkonäköön liittyvästä kommentista. Kuvakset olivat rankemmat kuin olisin osannut kuvitellakaan, enkä tiedä olisinko osallistunut niihin, jos olisin tiennyt miten minä siellä reagoin.

Olin jo ennalta päättänyt kertoa miten äitini kommentoi painoani kun olin lapsi. Kun valmistauduin kuvauksiin, kävin mielessäni monta kertaa läpi tarinani, jotta varmasti pystyisin kertomaan sen pokerinaamalla. Päätin, että minähän vain totean tämän asian kuin se on, enkä tunteile yhtään sen enempää.

Kuvauksissa oli hyvin intiimi tunnelma – pimeässä studiossa oli minun lisäkseni vain toimittaja ja kuvaaja. Minua jännitti, että niinköhän pystyn puhumaan ilman tunteilua, mutta päätin pitää itseni kasassa. Kun kerroin tarinani kameralle ensimmäisen kerran, ei se tuntunut missään. Toisella tai kolmannellakaan kerralla ilmeeni ei värähtänyt. Lopulta kuitenkin romahdin.

Kun kerroin ties monettako kertaa kameralle sitä, että äitini sanat ovat tuntuneet minusta pahalta, alkoivat kyyneleet valua poskiani pitkin. Katselin kattoon ja pyysin kuvaajaa ja toimittajaa odottamaan, mutten saanut kasattua itseäni. Ääni väristen, huuli väpättäen ja silmät kostuen kerroin tarinani.

 

En meinannut millään uskaltaa jakaa tätä videota somessa saati täällä blogissa, koska minua hävettää oma itkuni. Haluaisin pystyä puhumaan minulle vaikeista asioista ilman tunteenpurkauksia. Haluaisin esiintyä uskottavasti ja vakuuttavasti.

Tässä videossa nyt kuitenkin olen minä ilman suojamuureja. Herkkä mimmi, jolle on joskus sanottu pahasti. Ja kun sitä asiaa kaivelee, se tuntuu inhottavalta.

Juuri ennen kyseisen videon julkaisua kysyin äidiltäni, muistaako hän miten hän kommentoi painoani. Äitini oli aivan ymmällään ja pyysi vilpittömästi anteeksi typerää kommenttiaan — hänen mielestään olen upea juuri sellaisena kuin olen.

Ja niin me molemmat kyynelehdimme.

Läski ei käy paitsi koominen läski

Vaalea nainen sulkee silmänsä ja venyttää kaulaansa taaksepäin samalla kun hänen täyteläisten huuliensa välistä pääsee lähes äänetön huokaus. Valkoiset pitsiset alusvaatteet imartelevat naisen vartalon täydellisiä kaaria, jotka kylpevät makuuhuoneen verhon raosta pilkistävissä auringon säteissä kuvankauniina. Kun nainen heilauttaa päätään vasemmalle valahtavat hänen pitkät vaalearaitaiset hiuksensa täydellisesti hänen pyöreän ja kiinteän rintansa päälle kuin kutsuen luokseen.

Okei, tällainen kohtaus voisi olla romanttisen elokuvan käännekohdassa kun elokuvan päähahmot vihdoin viettävät romanttisen illan keskenään. Mutta kuinka todennäköistä on se, että päähahmo vaaleine raitaisine hiuksineen ja valkoisine pitsialusvaatteisineen on ylipainoinen? Vain jos kohtaus päättyisi katastrofiin, epäonnistumiseen tai noloon tilanteeseen, voisi rooliin kuvitella lihavan näyttelijän.  Ylipainoinen nainen kelpaa mainstream-elokuvissa vain sivuhahmoksi tai statiksiksi, ja silloinkin hänen pitää usein olla koominen.

Melissa McCarthy tuli minulle tutuksi sivuosastaan elokuvassa Bridesmaids. Olen kyseisen pätkän jälkeen nähnyt hänet muutamissa elokuvissa koomisen lihavan naisen sivuosassa, minkä lisäksi hän tähditti vuonna 2015 julkaistun Spy-elokuvan pääroolia. Päärooli ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin Hollywoodin ihanneulkonäköisellä naisella, vaan McCarthy oli jälleen koominen lihava nainen.

Rebel Wilson on niinikään sellainen näyttelijä, jonka useammin näkee valkokankaalla koomisena läskinä kuin vakavasti otettavana naisena. Hän on useissa haastatteluissa kertonut lihavuuden olevan hänen tavaramerkkinsä, minkä kyllä ymmärrän, mutta haluaisin nähdä Wilsonin joskus näyttelevän myös muissa kuin koomisissa rooleissa.

Kolmas lihava naisnäyttelijä joka tulee mieleen ylipainoisia naisnäyttelijöitä listatessa, on Precious-elokuvassa upean pääroolin tehnyt Gabourey Sibide (hänen nimensä tosin jouduin googlettamaan, koska en ole valitettavasti törmännyt hänen muihin rooleihinsa). Yksi asia jää kuitenkin Sibidessä mietityttämään: Jos hän ei olisi ylipainoinen, olisiko häntä valittu näyttelemään Prescious-elokuvan päärolia? Kyseinen elokuva kuitenkin perustuu kirjaan, jonka päähahmo on ylipainoinen Harlemissa asuva tyttö.

Kuvahaun tulos haulle gabourey sidibe preciousSiinä ei ole mitään vikaa, että naiset ovat elokuvissa koomisissa rooleissa tai sellaisissa rooleissa, joihin heidät on tietynlaisen ulkonäön takia castattu.  Toivoisin vain, että jonain päivänä näkisimme elokuvissa enemmän lihavien naisten näyttelemiä päärooleja, joissa tänä päivänä näemme hyvin kapeaa otosta naiseudesta. Myös lihavat naiset osaavat näytellä.

Kertokaa toki muita ylipainoisia/pluskokoisia naisnäyttelijöitä, joiden roolitöitä voi valkokankaalla ihailla! Oma listani on vajavainen, joten vinkkejä otetaan ilolla vastaan 🙂

Työuutisia: Olen pian täyspäiväinen kehopositiivisuusaktivisti!

Voi vitsit miten upea maaliskuu mulla on takana! Olen sormet syyhyten odottanut oikeaa hetkeä jolloin voin kertoa kaikille ilouutisen: Minusta tulee täysipäiväinen kehopositiivisuusaktivisti!
tytti.png
Perjantaina maaliskuun 10. päivänä tapasin pitkästä aikaa ystävää, jota en ollut nähnyt kahteen vuoteen. Kun päivitimme kuulumisiamme sanoin ensimmäistä kertaa ääneen jo jonkin aikaa mieleni sopukoissa pulpunneen unelmani: Haluan vielä jonain päivänä tehdä töitä kehopositiivisuuden eteen niin, että saisin siitä elantoni. Ystäväni mielestä idea oli hieno ja täysin minun tyyliä, ja hän kehotti minua tavoittelemaan unelmaani.

Seuraavan viikon keskiviikkona 15. maaliskuuta huomasin avoimen työpaikan verkkotoimittajan töihin, joissa saisi elää ja hengittää kehopositiivisuutta. Kun luin työpaikkailmoituksesta työn kuvausta, tiesin, että kyseinen duuni on minua varten. Lätkäisin menemään työhakemuksen, johon liitin kuvan itsestäni alusvaatteisillani. Päätin näyttää jo työhakemusta täyttäessä, että haluan tämän duunin. Reilun kahden tunnin kuluttua puhelimeni soi ja sain kutsun työhaastatteluun.
Tän kuvan laitoin työhakemukseen. Melko virallinen, eikö?

Torstaina 16. maaliskuuta julkaisin ensimmäisen blogitekstin Vatsamielenosoituksessa ja sain kirjoituksesta mielettömästi positiivista palautetta. Olin entistä varmempi siitä, että kehopositiivisuusaktivismi on minua varten. Ainakin universumilla oli kova tahto viestittää valintani oikeudesta!
jännää.jpg
Ilmeeni, kun huomasin jengin diggaavan Vatsamielenosoituksesta!

Työhaastattelu koitti keskiviikkona 22. maaliskuuta. Jännitin todella paljon, vaikka toinen haastattelijoista oli minulle entuudestaan tuttu ja toisenkin olin tavannut aikaisemmin. Tiesin, että näiden ihmisten käsissä on unelmani toteutuminen, vähemmästäkin puntit alkavat tutista!

Kuusi tuntia työhaastattelun jälkeen sain puhelun. Minut valittiin tehtävään!skool.png
KIPPIS! Oikeasti olen skoolannut uudelle työtehtävälleni jo monta kertaa hyvien ystävien ja skumpan kera, mutta näistä salaisista skumppasessioista ei ole dokumentteja. 

Ylpeänä voin kertoa voivani tituleerata itseäni täyspäiväiseksi kehopositiivisuusaktivistiksi 24. huhtikuuta alkaen, kun aloitan työt Yleisradion Vaakakapinassa toimittajana! vaakakapina.jpgKun olin sanonut ääneen haluavani olla täyspäivänen kehopositiivisuusaktivisti, universumilla kului 12 vuorokautta toteuttaa unelmani. Ihan mieletöntä, käsittämätöntä, uskomatonta, maailman siisteintä, ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oon niin fiiliksissä, että oon sanaton!vaakakapina2.jpg

 

Epävarmat läskiajatukset

Taas se tapahtui. Sain itseni kiinni epävarmoista läskiajatuksista.
Olet läski (1).png
Olin maaliskuun lopussa koehenkilönä Ylen Prisma Studion aamupalatestissä. Kävin kolmena aamuna Helsingin Meilahdessa tutkimuskeskus Biomedicumissa syömässä aamupaloja, joiden yhteydessä minusta otettiin erilaisia testejä ja tutkittiin muun muassa aineenvaihduntaa ja veren insuliinitasoja. Kun menin tutkimuskeskukseen ensimmäisen kerran ja minulta kysyttiin painoani, huomasin epävarman läskiajatuksen hiipivän mieleeni: Mitä jos olenkin liian lihava tähän testiin? Hoitaja ei kuitenkaan havahtunut painostani saati kommentoinut sitä, vaan naputteli tietoni testilaitteeseen.

Kun kuulee useamman vuoden ajan sekä muilta että itseltään olevansa liian lihava, on tuota läskiajatusta yllättävän vaikea saada täyspäiväisesti pois mielestä. Vaikka olen nykyisin erittäin sinut itseni kanssa, huomaan aivan liian usein jännittäväni muiden ajatuksia koostani ja painostani etenkin uusissa ja jännittävissä tilanteissa. Olen alkanut kutsua näitä jännityksiä epävarmoiksi läskiajatuksiksi.
Olet ruma läskiperse (1).png
Olen tehnyt töitä saadakseni epävarmat läskiajatukset pois mielestäni ja luullut siinä onnistuneeni, minkä takia järkytyin huomatessani sellaisen mielessäni uudestaan! Aiemmasta epävarmasta läskiajatuksesta oli vain viikko! Olin lähettämässä viestiä uudelle tuttavuudelle ja ehdottamassa tapaamista myöhemmin keväällä, kun huomasin ajattelevani: “ei se halua mennä sun kanssa kaljalle, koska olet niin läski!”
ei kukaan.png
WTF alitajunta? Miksi syötät minulle taas sitä järkyttävää roskaa, josta olen jo päästänyt irti? Kun aloin ajatella epävarmoja läskiajatuksia ja niiden pulpahtamista mieleeni, tajusin, että ajatukset tulevat uudelleen mieleeni koska eihän tällainen läski voi missään täysin onnistua.

STOP!

Epävarmat läskiajatukset ruokkivat itse itseään. Mitä enemmän ja mitä useammin ajattelen että olen läski, sitä helpompi tähän epävarmaan läskiajatukseen on palata.

Minun mieleni alkaa ajatella läskiajatuksia uusissa ja pelottavissa tilanteissa. Aivoni ovat toistaneet niin monta vuotta lihavuuttani ja epäonnistumistani, että nämä ajatukset ovat syöpyneet mieleni syvimpiin kolkkiin. Kun en tiedä mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minulta odotetaan, ajattelen olevani liian läski. Toimin näin, koska se on ajatusteni rutiini.
wedding.png
Kun tajusin, etten olekaan päässyt epävarmoista läskiajatuksista täysin irti, päätin alkaa työstää niitä. Tämän ajatusrutiinin on loputtava. Vuoden 2017 tavoitteeni on puskea itseäni uusiin ja pelottaviin tilanteisiin niin pitkään, kunnes ollessani epävarma en enää ensimmäisenä ajattele “apua, oonko tähän liian läski“. Tästä prosessista tulee varmasti rankka, vaikea ja pelottava, mutta se on sen arvoista!

Ja ainiin, kun pyysin uutta tuttavaa kaljalle, sain vastauksen: “Mennään ihmeessä! Uusiin ihmisiin on aina siistiä tutustua.” Epävarmat läskiajatukset, te tulette vielä olemaan historiaa.

aurinko.jpg
Heippa läskiajatukset, ei tuu ikävä!