Miksi minä olen laihduttanut?

Tänään 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Päivä sai minut miettimään omaa laihdutushistoriaani.

Peruskouluikäisenä tein ensimmäiset laihdutuskokeiluni. Olen ollut näkkileipäkuurilla (viisi näkkileipää päivässä, päälle vain kevyitä leikkeleitä), laskenut kaloreita (jos aamulla juon lasin appelsiinimehua, pitäisikö jättää välipala välistä) ja testannut atkinsin dieettiä (jep, vein oman pihvin kouluun). Mitkään dieetit eivät kestäneet pitkään, minkä jälkeen sätin itseäni selkärangattomuudesta.

Lukioaikainen poikaystäväni sanoi minulle neljävuotisen seurustelusuhteemme alkumetreillä, että olisin viehättävämpi jos olisin laihempi. Vaikken tuolloin muka loukkaantunut hänen sanoistaan, kummittelivat ne takaraivossani koko parisuhteemme ajan. Kyseisen suhteen aikana laihdutin ja lihoin monta kertaa, todennäköisesti useita kymmeniä kiloja.

marco.jpg
Isoin laihdutusurakkani alkoi vuonna 2010 Antalyan matkan jälkeen. Olin sisarukseni kanssa kävelemässä rannalla, kun random-mies tuli kehumaan sisarustani viehättäväksi. Minua hän katsoi pitkään hieman halveksivasti, läppäisi reittäni ja sanoi, että minä olen liian lihava. Matkan jälkeen aloin laihduttaa.

IMG_0418.JPG
Laihdutin muistaakseni yli 20 kiloa pussikeittokuurilla. Söin päivässä kolme ateriankorvikekeittoa tai -smoothieta, kävin laihduttajien ryhmätapaamisissa ja rääkkäsin itseäni lähes joka päivä aamuspinningillä. Olin mielestäni onnistuja – minähän laihdutin ja vielä ennätysajassa! Ja olin poikaystäväni mielestä upean näköinen.

En olisi millään halunnut lopettaa pussikeittokuuria, koska halusin laihtua lisää ja lisää. Halusin olla entistä haluttavampi poikaystäväni silmissä ja mielessäni mietin Antalyan rannalla kohtaamaani random-miestä: “Siitäs sait, nyt mä olen upea!” Söin paskalta maistuvaa parsakeittoa nenästä kiinni pitäen ja vakuuttelin itselleni, että tämä se vasta on unelmaelämää.

ruisrock.jpg
Ajatukseni nyrjähtivät uuteen asentoon, kun laihdutusurakan jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Namibiaan. Neljän kuukauden matkan aikana tutustuin itseeni paremmin kuin aiemmin ja ymmärsin, että en ollut laihduttanut itseni takia. Laihdutin, jotta poikaystäväni pitäisi minusta, ja koska joku random-ukkeli oli sanonut minua lihavaksi.namibia2.jpgMatkan aikana lihoin kaikki laihtumani kilot takaisin ja olin onnellisempi kuin koskaan. Kotiin päästyä dumppasin kusipääpoikaystävän, muutin yksin Etu-Töölöön ja jatkoin itseeni tutustumista. Tajusin, että mähän olen ihan törkeen mahtava tyyppi, eikä mun tarvitse olla tietynnäköinen, jotta muutkin tajuaisivat sen. Riittää, että mä olen mä.

Toki tämän ahaa-elämyksenkin jälkeen olen kipuillut kilojeni ja kokoni kanssa, ja olen muutamaan otteeseen pudottanut painoa väärien syiden takia. Häitäni varten vuonna 2013 laihdutin 14 kiloa, koska halusin olla upea hääkuvissa. Mitä helvettiä – miksi hääkuvassa pitäisi olla tietyn kokoinen ollakseen vuoden kaunein morsian? Voi kun voisin sanoa 25-vuotiaalle Tytille, että ei tarvitse laihduttaa, olet upea minkä kokoisena vain. häät.jpgTänään 6.5.2017 Älä laihduta -päivänä lupaan: Minä en enää laihduta muiden takia. Minun ei tarvitse. Jos jonkun mielestä olen riittämätön tämän kokoisena, se kertoo kyseisestä henkilöstä enemmän kuin minusta. _NNI9817.jpg
Kiitos #älämahdumuottiin-kuvasta Etelän-SYLI ry! Kuvauksista kertynyt upea kuvagalleria on ihasteltavissa Etelän-SYLIn Facebook-sivuilla.

Advertisements

Työuutisia: Olen pian täyspäiväinen kehopositiivisuusaktivisti!

Voi vitsit miten upea maaliskuu mulla on takana! Olen sormet syyhyten odottanut oikeaa hetkeä jolloin voin kertoa kaikille ilouutisen: Minusta tulee täysipäiväinen kehopositiivisuusaktivisti!
tytti.png
Perjantaina maaliskuun 10. päivänä tapasin pitkästä aikaa ystävää, jota en ollut nähnyt kahteen vuoteen. Kun päivitimme kuulumisiamme sanoin ensimmäistä kertaa ääneen jo jonkin aikaa mieleni sopukoissa pulpunneen unelmani: Haluan vielä jonain päivänä tehdä töitä kehopositiivisuuden eteen niin, että saisin siitä elantoni. Ystäväni mielestä idea oli hieno ja täysin minun tyyliä, ja hän kehotti minua tavoittelemaan unelmaani.

Seuraavan viikon keskiviikkona 15. maaliskuuta huomasin avoimen työpaikan verkkotoimittajan töihin, joissa saisi elää ja hengittää kehopositiivisuutta. Kun luin työpaikkailmoituksesta työn kuvausta, tiesin, että kyseinen duuni on minua varten. Lätkäisin menemään työhakemuksen, johon liitin kuvan itsestäni alusvaatteisillani. Päätin näyttää jo työhakemusta täyttäessä, että haluan tämän duunin. Reilun kahden tunnin kuluttua puhelimeni soi ja sain kutsun työhaastatteluun.
Tän kuvan laitoin työhakemukseen. Melko virallinen, eikö?

Torstaina 16. maaliskuuta julkaisin ensimmäisen blogitekstin Vatsamielenosoituksessa ja sain kirjoituksesta mielettömästi positiivista palautetta. Olin entistä varmempi siitä, että kehopositiivisuusaktivismi on minua varten. Ainakin universumilla oli kova tahto viestittää valintani oikeudesta!
jännää.jpg
Ilmeeni, kun huomasin jengin diggaavan Vatsamielenosoituksesta!

Työhaastattelu koitti keskiviikkona 22. maaliskuuta. Jännitin todella paljon, vaikka toinen haastattelijoista oli minulle entuudestaan tuttu ja toisenkin olin tavannut aikaisemmin. Tiesin, että näiden ihmisten käsissä on unelmani toteutuminen, vähemmästäkin puntit alkavat tutista!

Kuusi tuntia työhaastattelun jälkeen sain puhelun. Minut valittiin tehtävään!skool.png
KIPPIS! Oikeasti olen skoolannut uudelle työtehtävälleni jo monta kertaa hyvien ystävien ja skumpan kera, mutta näistä salaisista skumppasessioista ei ole dokumentteja. 

Ylpeänä voin kertoa voivani tituleerata itseäni täyspäiväiseksi kehopositiivisuusaktivistiksi 24. huhtikuuta alkaen, kun aloitan työt Yleisradion Vaakakapinassa toimittajana! vaakakapina.jpgKun olin sanonut ääneen haluavani olla täyspäivänen kehopositiivisuusaktivisti, universumilla kului 12 vuorokautta toteuttaa unelmani. Ihan mieletöntä, käsittämätöntä, uskomatonta, maailman siisteintä, ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oon niin fiiliksissä, että oon sanaton!vaakakapina2.jpg

 

Sitten, kun…

Sitten kun olen 5kg kevyempi, käyn kasvohoidossa. Sitten, kun saan yhteensä 10kg pudotettua, käytän crop toppeja. Sitten, kun olen ihannepainossa, varaan matkan lämpimään ja käyskentelen rannalla bikinit päällä kuin etelänmatkojen mainoksessa konsanaan!

Kuulostaako tutulta? Täytyy myöntää, että olen aiemmin ollut maailman kovin sitkuttelija, eli olen päättänyt tehdä asioita sitten, kun olen saavuttanut jonkin tavoitteen. Joskus tavoitteeni liittyivät opiskeluun: Sitten, kun olen lukenut yhden luvun koealueesta, saan pelata yhden tason Bejeweled blitziä läpi (jep, olin opiskeluaikoina koukussa tähän kyseiseen mobiilipeliin!). Valitettavan usein sitku-tavoitteeni kuitenkin liittyivät painooni.

“Sitten, kun olen koko kesän käynyt joka viikko vähintään kolme kertaa salilla, hyppään benji-hypyn!”
“Sitten, kun painan alle 90kg, otan tatuoinnin!”
“Sitten, kun olen käynyt joka aamu aamuspinningissä, voin bailata läpi yön ja mennä vasta aamulla nukkumaan!”
“Sitten, kun olen laiha, hyppään laskuvarjohypyn!”

Kuulostaa siltä, että elämäni on todellakin pyörinyt painoni ja kokoni ympärillä, vaikka sieluni on vaatinut minua revittelemään ja ottamaan elämästä kaiken irti.

Miten oikein pääsin irti sitkuttelusta? 

Omalla kohdallani isoin ajatusnyrjähdys tapahtui ollessani vuonna 2010 neljä kuukautta vaihto-oppilaana Namibiassa. Matka oli todellinen itsetuntobuusti: valkoista ihoani ja hyllyvää kroppaani pidettiin erittäin kauniina. Tuolloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, että kiloillani ei olekaan mitään tekemistä kauneuteni tai persoonani kanssa. Voin olla upea tyyppi juuri tällaisena!

Siitä alkoi matkani kohti itseni hyväksymistä, erilaisten vartaloiden ylistämistä ja “sitten, kun” -ajattelutavasta irrottautumisesta!

“Sitten, kun olen koko kesän käynyt joka viikko vähintään kolme kertaa salilla, hyppään benji-hypyn!”  ⇒ Hyppäsin benjihypyn 23-vuotissyntymäpäiväni vuonna 2013 Helsingissä.
Benji.jpg
“Sitten, kun painan alle 90kg, otan tatuoinnin!”  ⇒ Otin neljännen tatuointini pari viikkoa sitten. Ja juhlin sitä skumpalla!  ♠♣♥♦
tatuointi.jpg
“Sitten, kun olen käynyt joka aamu aamuspinningissä, voin bailata läpi yön ja mennä vasta aamulla nukkumaan!”   ⇒ Aina on hyvä syy bailata aamuun asti! Viimeksi tein näin parhaan ystäväni Eevan kanssa helmikuussa Tallinnassa. Tässä kuvassa olemme viime syksynä matkalla Tukholmaan, silläkin reissulla tuli juhlittua!
laiva.jpg

Sitten, kun olen laiha, hyppään laskuvarjohypyn!  ⇒ Hyppäsin laskuvarjohypyn lokakuussa 2010 Namibiassa, ollessani juuri sopivan kokoinen.
laskuvarjo.jpg

Elämä on liian lyhyt sitkutteluun. Eletään elämäämme NYT!