Miksi minä olen laihduttanut?

Tänään 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Päivä sai minut miettimään omaa laihdutushistoriaani.

Peruskouluikäisenä tein ensimmäiset laihdutuskokeiluni. Olen ollut näkkileipäkuurilla (viisi näkkileipää päivässä, päälle vain kevyitä leikkeleitä), laskenut kaloreita (jos aamulla juon lasin appelsiinimehua, pitäisikö jättää välipala välistä) ja testannut atkinsin dieettiä (jep, vein oman pihvin kouluun). Mitkään dieetit eivät kestäneet pitkään, minkä jälkeen sätin itseäni selkärangattomuudesta.

Lukioaikainen poikaystäväni sanoi minulle neljävuotisen seurustelusuhteemme alkumetreillä, että olisin viehättävämpi jos olisin laihempi. Vaikken tuolloin muka loukkaantunut hänen sanoistaan, kummittelivat ne takaraivossani koko parisuhteemme ajan. Kyseisen suhteen aikana laihdutin ja lihoin monta kertaa, todennäköisesti useita kymmeniä kiloja.

marco.jpg
Isoin laihdutusurakkani alkoi vuonna 2010 Antalyan matkan jälkeen. Olin sisarukseni kanssa kävelemässä rannalla, kun random-mies tuli kehumaan sisarustani viehättäväksi. Minua hän katsoi pitkään hieman halveksivasti, läppäisi reittäni ja sanoi, että minä olen liian lihava. Matkan jälkeen aloin laihduttaa.

IMG_0418.JPG
Laihdutin muistaakseni yli 20 kiloa pussikeittokuurilla. Söin päivässä kolme ateriankorvikekeittoa tai -smoothieta, kävin laihduttajien ryhmätapaamisissa ja rääkkäsin itseäni lähes joka päivä aamuspinningillä. Olin mielestäni onnistuja – minähän laihdutin ja vielä ennätysajassa! Ja olin poikaystäväni mielestä upean näköinen.

En olisi millään halunnut lopettaa pussikeittokuuria, koska halusin laihtua lisää ja lisää. Halusin olla entistä haluttavampi poikaystäväni silmissä ja mielessäni mietin Antalyan rannalla kohtaamaani random-miestä: “Siitäs sait, nyt mä olen upea!” Söin paskalta maistuvaa parsakeittoa nenästä kiinni pitäen ja vakuuttelin itselleni, että tämä se vasta on unelmaelämää.

ruisrock.jpg
Ajatukseni nyrjähtivät uuteen asentoon, kun laihdutusurakan jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Namibiaan. Neljän kuukauden matkan aikana tutustuin itseeni paremmin kuin aiemmin ja ymmärsin, että en ollut laihduttanut itseni takia. Laihdutin, jotta poikaystäväni pitäisi minusta, ja koska joku random-ukkeli oli sanonut minua lihavaksi.namibia2.jpgMatkan aikana lihoin kaikki laihtumani kilot takaisin ja olin onnellisempi kuin koskaan. Kotiin päästyä dumppasin kusipääpoikaystävän, muutin yksin Etu-Töölöön ja jatkoin itseeni tutustumista. Tajusin, että mähän olen ihan törkeen mahtava tyyppi, eikä mun tarvitse olla tietynnäköinen, jotta muutkin tajuaisivat sen. Riittää, että mä olen mä.

Toki tämän ahaa-elämyksenkin jälkeen olen kipuillut kilojeni ja kokoni kanssa, ja olen muutamaan otteeseen pudottanut painoa väärien syiden takia. Häitäni varten vuonna 2013 laihdutin 14 kiloa, koska halusin olla upea hääkuvissa. Mitä helvettiä – miksi hääkuvassa pitäisi olla tietyn kokoinen ollakseen vuoden kaunein morsian? Voi kun voisin sanoa 25-vuotiaalle Tytille, että ei tarvitse laihduttaa, olet upea minkä kokoisena vain. häät.jpgTänään 6.5.2017 Älä laihduta -päivänä lupaan: Minä en enää laihduta muiden takia. Minun ei tarvitse. Jos jonkun mielestä olen riittämätön tämän kokoisena, se kertoo kyseisestä henkilöstä enemmän kuin minusta. _NNI9817.jpg
Kiitos #älämahdumuottiin-kuvasta Etelän-SYLI ry! Kuvauksista kertynyt upea kuvagalleria on ihasteltavissa Etelän-SYLIn Facebook-sivuilla.

Epävarmat läskiajatukset

Taas se tapahtui. Sain itseni kiinni epävarmoista läskiajatuksista.
Olet läski (1).png
Olin maaliskuun lopussa koehenkilönä Ylen Prisma Studion aamupalatestissä. Kävin kolmena aamuna Helsingin Meilahdessa tutkimuskeskus Biomedicumissa syömässä aamupaloja, joiden yhteydessä minusta otettiin erilaisia testejä ja tutkittiin muun muassa aineenvaihduntaa ja veren insuliinitasoja. Kun menin tutkimuskeskukseen ensimmäisen kerran ja minulta kysyttiin painoani, huomasin epävarman läskiajatuksen hiipivän mieleeni: Mitä jos olenkin liian lihava tähän testiin? Hoitaja ei kuitenkaan havahtunut painostani saati kommentoinut sitä, vaan naputteli tietoni testilaitteeseen.

Kun kuulee useamman vuoden ajan sekä muilta että itseltään olevansa liian lihava, on tuota läskiajatusta yllättävän vaikea saada täyspäiväisesti pois mielestä. Vaikka olen nykyisin erittäin sinut itseni kanssa, huomaan aivan liian usein jännittäväni muiden ajatuksia koostani ja painostani etenkin uusissa ja jännittävissä tilanteissa. Olen alkanut kutsua näitä jännityksiä epävarmoiksi läskiajatuksiksi.
Olet ruma läskiperse (1).png
Olen tehnyt töitä saadakseni epävarmat läskiajatukset pois mielestäni ja luullut siinä onnistuneeni, minkä takia järkytyin huomatessani sellaisen mielessäni uudestaan! Aiemmasta epävarmasta läskiajatuksesta oli vain viikko! Olin lähettämässä viestiä uudelle tuttavuudelle ja ehdottamassa tapaamista myöhemmin keväällä, kun huomasin ajattelevani: “ei se halua mennä sun kanssa kaljalle, koska olet niin läski!”
ei kukaan.png
WTF alitajunta? Miksi syötät minulle taas sitä järkyttävää roskaa, josta olen jo päästänyt irti? Kun aloin ajatella epävarmoja läskiajatuksia ja niiden pulpahtamista mieleeni, tajusin, että ajatukset tulevat uudelleen mieleeni koska eihän tällainen läski voi missään täysin onnistua.

STOP!

Epävarmat läskiajatukset ruokkivat itse itseään. Mitä enemmän ja mitä useammin ajattelen että olen läski, sitä helpompi tähän epävarmaan läskiajatukseen on palata.

Minun mieleni alkaa ajatella läskiajatuksia uusissa ja pelottavissa tilanteissa. Aivoni ovat toistaneet niin monta vuotta lihavuuttani ja epäonnistumistani, että nämä ajatukset ovat syöpyneet mieleni syvimpiin kolkkiin. Kun en tiedä mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minulta odotetaan, ajattelen olevani liian läski. Toimin näin, koska se on ajatusteni rutiini.
wedding.png
Kun tajusin, etten olekaan päässyt epävarmoista läskiajatuksista täysin irti, päätin alkaa työstää niitä. Tämän ajatusrutiinin on loputtava. Vuoden 2017 tavoitteeni on puskea itseäni uusiin ja pelottaviin tilanteisiin niin pitkään, kunnes ollessani epävarma en enää ensimmäisenä ajattele “apua, oonko tähän liian läski“. Tästä prosessista tulee varmasti rankka, vaikea ja pelottava, mutta se on sen arvoista!

Ja ainiin, kun pyysin uutta tuttavaa kaljalle, sain vastauksen: “Mennään ihmeessä! Uusiin ihmisiin on aina siistiä tutustua.” Epävarmat läskiajatukset, te tulette vielä olemaan historiaa.

aurinko.jpg
Heippa läskiajatukset, ei tuu ikävä!