Mulla on selluliittia ja raskausarpia – ja se on ihan okei!

Toukokuu on Vaakakapinan kauneuskuukausi, jolloin kaikilla on lupa näkyä juuri sellaisena kuin on. Ajattelin kantaa oman korteni #lupanäkyä-kekoon julkaisemalla pari kuukautta sitten otetut nudekuvat itsestäni.

Oli mielenkiintoista huomata, miten nopeasti alastomuus kuvaajan edessä tuntui luonnolliselta. Aluksi peittelin paljon itseäni ja häpeilin selluliittiani, mutta muutaman ruudun jälkeen huomasin jo nauttivani ja irrottelevani kuvauksissa!

Kuvaaja on editoinut minulle jokaisesta valitusta kuvasta mustavalko- ja väriversion. Näiden lisäksi melkein kaikista kuvista sain itselleni myös äärimmilleen siloitellut ja pehmennetyt versiot, joissa ihoni on kuin barbinukella!

Haluan kuitenkin näyttää teille kroppani sellaisena kuin se on — minun selluliitillani ja raskausarvillanikin on lupa näkyä.

Tytti004-2541Tytti006-2571Tytti003-Tytti005-2558Tytti-2757TyttiGG-Tytti-2712Tytti002BW-

Kuvat: M&N
Meikki ja hiukset: Poppy Pelagia

Advertisements

Työuutisia: Olen pian täyspäiväinen kehopositiivisuusaktivisti!

Voi vitsit miten upea maaliskuu mulla on takana! Olen sormet syyhyten odottanut oikeaa hetkeä jolloin voin kertoa kaikille ilouutisen: Minusta tulee täysipäiväinen kehopositiivisuusaktivisti!
tytti.png
Perjantaina maaliskuun 10. päivänä tapasin pitkästä aikaa ystävää, jota en ollut nähnyt kahteen vuoteen. Kun päivitimme kuulumisiamme sanoin ensimmäistä kertaa ääneen jo jonkin aikaa mieleni sopukoissa pulpunneen unelmani: Haluan vielä jonain päivänä tehdä töitä kehopositiivisuuden eteen niin, että saisin siitä elantoni. Ystäväni mielestä idea oli hieno ja täysin minun tyyliä, ja hän kehotti minua tavoittelemaan unelmaani.

Seuraavan viikon keskiviikkona 15. maaliskuuta huomasin avoimen työpaikan verkkotoimittajan töihin, joissa saisi elää ja hengittää kehopositiivisuutta. Kun luin työpaikkailmoituksesta työn kuvausta, tiesin, että kyseinen duuni on minua varten. Lätkäisin menemään työhakemuksen, johon liitin kuvan itsestäni alusvaatteisillani. Päätin näyttää jo työhakemusta täyttäessä, että haluan tämän duunin. Reilun kahden tunnin kuluttua puhelimeni soi ja sain kutsun työhaastatteluun.
Tän kuvan laitoin työhakemukseen. Melko virallinen, eikö?

Torstaina 16. maaliskuuta julkaisin ensimmäisen blogitekstin Vatsamielenosoituksessa ja sain kirjoituksesta mielettömästi positiivista palautetta. Olin entistä varmempi siitä, että kehopositiivisuusaktivismi on minua varten. Ainakin universumilla oli kova tahto viestittää valintani oikeudesta!
jännää.jpg
Ilmeeni, kun huomasin jengin diggaavan Vatsamielenosoituksesta!

Työhaastattelu koitti keskiviikkona 22. maaliskuuta. Jännitin todella paljon, vaikka toinen haastattelijoista oli minulle entuudestaan tuttu ja toisenkin olin tavannut aikaisemmin. Tiesin, että näiden ihmisten käsissä on unelmani toteutuminen, vähemmästäkin puntit alkavat tutista!

Kuusi tuntia työhaastattelun jälkeen sain puhelun. Minut valittiin tehtävään!skool.png
KIPPIS! Oikeasti olen skoolannut uudelle työtehtävälleni jo monta kertaa hyvien ystävien ja skumpan kera, mutta näistä salaisista skumppasessioista ei ole dokumentteja. 

Ylpeänä voin kertoa voivani tituleerata itseäni täyspäiväiseksi kehopositiivisuusaktivistiksi 24. huhtikuuta alkaen, kun aloitan työt Yleisradion Vaakakapinassa toimittajana! vaakakapina.jpgKun olin sanonut ääneen haluavani olla täyspäivänen kehopositiivisuusaktivisti, universumilla kului 12 vuorokautta toteuttaa unelmani. Ihan mieletöntä, käsittämätöntä, uskomatonta, maailman siisteintä, ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oon niin fiiliksissä, että oon sanaton!vaakakapina2.jpg

 

Mitä lihava saa laittaa ylleen?

Saan yllättävän usein palautetta siitä, että pukeudun itsevarmasti. On kuulemma virkistävää nähdä, että “ei-mallinmitoissa-oleva” tyyppi pukeutuu juuri niin kuin haluaa.

Välillä ihmettelen saamiani kommentteja: Miksi vaatevalintani näyttäytyvät muille rohkeina? Onko olemassa sääntöjä siitä, mitä saa milloinkin pukea? Jos pidän jostakin vaatteesta, miksi minun pitäisi ensin miettiä mitä mieltä muut ovat siitä ja vasta sitten laittaa se päälle?

Eräs puolituttu tokaisi yksissä juhlissa minulle, että kyllä kaikille löytyy sopivat vaatteet, kunhan muistaa pukeutua oman vartalotyyppinsä mukaisesti. Tämä kommentti sai minut aivan raivon partaalle – niin kauan kun tunnen oloni mukavaksi ylläni olevissa vaatteissa, voin pukeutua vaikka minkä vartalotyypin mukaisesti!

Mielipiteeni vartalotyypeistä on sama kuin tämä Emma Correllin piirtämä kuva:

bodytypes.jpg

Jep. Tänään vartalotyyppini on Bart, huomenna Existential nothingness.

Olen törmännyt pukeutumisessa muun muassa seuraaviin “sääntöihin” siitä, miten lihavat saavat ja eivät saa pukeutua.

1. Lihavat eivät voi näyttää paljasta pintaa missään olosuhteissa. Eikä varsinkaan silloin, kun muut heitä katsovat.

burleskitreenit.jpg

Kuka tahansa voi näyttää niin paljon paljasta pintaa kuin haluaa ja vastavuoroisesti saa olla näyttämättä mitään. Yllä oleva kuva on otettu burleskiryhmä Shangrilettesin treeneistä – tästä asusta lähti vielä muutama vaatekappale lattialle ennen ryhmänumeromme loppuposeerausta. Eikä muuten kukaan tullut show’n jälkeen kommentoimaan, että kylläpä sulla maha röllötti.

2. Lihavat eivät voi pukeutua kirkkaisiin väreihin.

punainen.jpg

Tämä on niin suurta BS:ää kuin olla voi. Miksi ylipäätään kenenkään pitäisi jättää värikkäät vaatteet kaappiin, jos sellaisia haluaa käyttää? Lempivärini on aina ollut punainen, ja rakastan käyttää hehkuvan punaisia vaatteita. Yllä olevassa kuvassa olen lähdössä vähän fiinimpiin juhliin, joihin halusin laittaa ylle iltapuvun. Punaisena tietenkin.

3. Lihavat eivät voi käyttää vaatteita, joissa käsivarret jäävät näkyville.

vihreä.jpg

Tähän sanon vain yhden lauseen: VAPAUTTAKAA ALLIT! 

4. Lihavat eivät voi käyttää lyhyitä shortseja.

shortsit.png

Olen kuullut jonkun perustelevan lihavien shortsienkäyttökieltoa sillä, että lihavilla on liikaa selluliittia. NEWSFLASH: Selluliittia on kaikilla ja se on normaalia. Emme näe selluliittia mainoskuvissa, koska niistä se photoshopataan pois. Ainoa riesa omalla kohdallani lyhyissä shrotseissa on se, että reiteni hankaavat helposti yhteen ja aiheuttavat inhottavia hiertymiä. Hiertymiä  voi kuitenkin ennaltaehkäistä talkilla tai apteekista ostettavalla rakkoja ehkäisevällä puikolla! Muuttakaamme siis käsitystä naisten reisistä ja näyttäkäämme selluliittikohtiamme! Kesä 2017 olkoon vihdoin lyhyiden shortsien kesä.

5. Lihavat eivät voi käyttää crop toppeja.

napapaita.jpg

Ah, mikä onkaan helteellä ihanampaa kuin crop toppi, jonka alle pääsee viilentävä tuulenvire! Olen joskus törmännyt myös väittämään, että crop toppia saa käyttää vain silloin, jos sen yhteyteen laittaa todella korkeavyötäröiset farkut. Ei pidä paikkaansa. Crop topin kanssa voi pukea vaikka maailman matalimmat lantiomalliset farkut, jos tuntee olonsa niissä mukavaksi.

6. Lihavat eivät voi olla tyylikkäitä. Etenkään asennepaitojen käyttö ei ole lihaville sopivaa.

beyonce.jpg

Tämä Beyoncén “I Ain’t Sorry” -paita kuvastaa hyvin ajatuksiani kaikista kirjoittamattomista säännöistä, joita pluskokoisten vaatetuksessa on aina ollut.

Lihavat, kuten kaikki muutkin ihmiset ikään, kokoon, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta, saavat pukeutua juuri sellaisiin vaatteisiin kuin haluavat.