Epävarmat läskiajatukset

Taas se tapahtui. Sain itseni kiinni epävarmoista läskiajatuksista.
Olet läski (1).png
Olin maaliskuun lopussa koehenkilönä Ylen Prisma Studion aamupalatestissä. Kävin kolmena aamuna Helsingin Meilahdessa tutkimuskeskus Biomedicumissa syömässä aamupaloja, joiden yhteydessä minusta otettiin erilaisia testejä ja tutkittiin muun muassa aineenvaihduntaa ja veren insuliinitasoja. Kun menin tutkimuskeskukseen ensimmäisen kerran ja minulta kysyttiin painoani, huomasin epävarman läskiajatuksen hiipivän mieleeni: Mitä jos olenkin liian lihava tähän testiin? Hoitaja ei kuitenkaan havahtunut painostani saati kommentoinut sitä, vaan naputteli tietoni testilaitteeseen.

Kun kuulee useamman vuoden ajan sekä muilta että itseltään olevansa liian lihava, on tuota läskiajatusta yllättävän vaikea saada täyspäiväisesti pois mielestä. Vaikka olen nykyisin erittäin sinut itseni kanssa, huomaan aivan liian usein jännittäväni muiden ajatuksia koostani ja painostani etenkin uusissa ja jännittävissä tilanteissa. Olen alkanut kutsua näitä jännityksiä epävarmoiksi läskiajatuksiksi.
Olet ruma läskiperse (1).png
Olen tehnyt töitä saadakseni epävarmat läskiajatukset pois mielestäni ja luullut siinä onnistuneeni, minkä takia järkytyin huomatessani sellaisen mielessäni uudestaan! Aiemmasta epävarmasta läskiajatuksesta oli vain viikko! Olin lähettämässä viestiä uudelle tuttavuudelle ja ehdottamassa tapaamista myöhemmin keväällä, kun huomasin ajattelevani: “ei se halua mennä sun kanssa kaljalle, koska olet niin läski!”
ei kukaan.png
WTF alitajunta? Miksi syötät minulle taas sitä järkyttävää roskaa, josta olen jo päästänyt irti? Kun aloin ajatella epävarmoja läskiajatuksia ja niiden pulpahtamista mieleeni, tajusin, että ajatukset tulevat uudelleen mieleeni koska eihän tällainen läski voi missään täysin onnistua.

STOP!

Epävarmat läskiajatukset ruokkivat itse itseään. Mitä enemmän ja mitä useammin ajattelen että olen läski, sitä helpompi tähän epävarmaan läskiajatukseen on palata.

Minun mieleni alkaa ajatella läskiajatuksia uusissa ja pelottavissa tilanteissa. Aivoni ovat toistaneet niin monta vuotta lihavuuttani ja epäonnistumistani, että nämä ajatukset ovat syöpyneet mieleni syvimpiin kolkkiin. Kun en tiedä mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minulta odotetaan, ajattelen olevani liian läski. Toimin näin, koska se on ajatusteni rutiini.
wedding.png
Kun tajusin, etten olekaan päässyt epävarmoista läskiajatuksista täysin irti, päätin alkaa työstää niitä. Tämän ajatusrutiinin on loputtava. Vuoden 2017 tavoitteeni on puskea itseäni uusiin ja pelottaviin tilanteisiin niin pitkään, kunnes ollessani epävarma en enää ensimmäisenä ajattele “apua, oonko tähän liian läski“. Tästä prosessista tulee varmasti rankka, vaikea ja pelottava, mutta se on sen arvoista!

Ja ainiin, kun pyysin uutta tuttavaa kaljalle, sain vastauksen: “Mennään ihmeessä! Uusiin ihmisiin on aina siistiä tutustua.” Epävarmat läskiajatukset, te tulette vielä olemaan historiaa.

aurinko.jpg
Heippa läskiajatukset, ei tuu ikävä! 

 

 

Advertisements

Lokeroitu lihavaksi

Onko sinua kutsuttu lapsena lihavaksi? Oletko kenties ollut koulukiusattu pyöreytesi takia? Onko kouluterveydenhoitaja huomauttanut sinulle painon tarkkailusta tai ovatko vanhempasi kehottaneet sinua olemaan syömättä niin paljon herkkuja?

Et ole yksin – minulle on tapahtunut kaikki yllä mainittu! Muistan, kuinka yläasteella koulumme “pahis” siirtyi käytävällä minut nähdessään syrjään ja huusi: “Varokaa kaikki, sotanorsu tulee!” Olin raivoissani, koska kyseinen koulukiusaajapoika oli minua ainakin kaksi kertaa lihavampi, eikä kukaan kiinnittänyt hänen painoonsa mitään huomiota.

Kouluterveydenhoitajan käynnit ahdistivat minua jo ala-asteikäisenä, koska niissä puhuttiin painosta joka ikinen kerta. Olin muistaakseni 8-vuotias, kun sain ylimääräisen kutsun terkkarille, joka pyysi minua listaamaan lempiherkkujani. Listauksen jälkeen minua kiellettiin syömästä etenkin hillokeksejä, koska ne lihottavat.

Vanhempanikin ovat kantaneet kortensa kekoon, todennäköisesti ymmärtämättään: Isäni on sanonut lukitsevansa jääkaapin, jotten pääsisi syömään sieltä herkkuja ja äitini on kysynyt minulta huolissaan, haluanko olla muistettu pullukkana tyttönä vai jonain muuna. Ihmettelin jo lapsena tuota kysymystä: en itsekään kiinnittänyt huomiota toisten lihavuuteen, joten miksi minun olisi pitänyt olla huolissani muiden ajatuksista minusta.

Tämän päivän Helsingin Sanomien Torstai-liitteessä oli pysäyttävä artikkeli: Lokerointi ei auta lasta (Tommola, HS 16.3.2017). Artikkelin luettuani ymmärsin lapsuuden ja nuoruuden aikaista minäkuvaani paljon paremmin:

Ylipainoiseksi varhain leimattu lapsi lihoo todennäköisemmin, kertoo tammikuussa Psychological Science -lehdessä julkaistu tutkimus. Jos vanhemmat määrittelivät lapsen ylipainoiseksi 4-5-vuotiaana, painoa myös kertyi kymmeneasä vuodessa enemmän kuin normaalipainoisina pidetyille. Vain asenne vaikutti, ei lasten todellinen lähtöpaino.

BINGO! Olen pitänyt itseäni aina lihavana, koska minut on lokeroitu lihavaksi.

Miten monelta riittämättömyyden tunteelta ja epävarmuudelta olisinkaan välttynyt, jos painooni ei olisi kiinnitetty aina niin järjettömän paljon huomiota!

Jo ala-asteikäisenä tiedostin, että olen lihavampi kuin muut. Onneksi kotona ei painostettu laihtumiseen (jos muutamaa epäharkittua kommenttia ei lasketa), ja kuvan 8—10-vuotias Tytti sai syödä rauhassa jäätelöä syntymäpäivänä.
tytti8vee
13-vuotiaana ysiluokkalaiset pojat kiusasivat ja pilkkasivat tämän kuvan Tyttiä koulussa, koska Tytti lihava.

tytti13.jpgLihavuudesta pilkkaaminen iskostui teini-ikäisenä mieleeni, ja välillä pidin itseäni lihavan lisäksi rumana. Tämä kuvan 15-vuotias Tytti ei näytä kummaltakaan!
tyttiteini.jpg
Ylioppilasjuhliin etsin mekkoa monta päivää, koska olin varma, että kaltaiselleni lihavalle tytölle ei mistään löydy sopivaa asua. Tämän kuvan 19-vuotias kaunotar löysi mekkonsa lopulta siitä samasta H&M:stä, mistä monet muutkin hankkivat valmistujaismekkonsa.
tyttiyo
Ja pistetään vielä kirsikkana kakun päälle: Tämän kuvan 21-vuotias Tytti kuuli silloiselta poikaystävältään jo 18-vuotiaana olevansa muuten tosi kaunis, mutta että voisi vähän laihduttaa. Kusipää!
tytti2009.jpg
Jos minut olisi lihavuuden sijasta lokeroitu vaikkapa persoonalliseksi tyypiksi, matemaattisesti lahjakkaaksi tai musikaaliseksi, olisin todennäköisesti ollut itsevarmempi elämäni vaikeissa käänteissä. Enkä todellakaan olisi seurustellut sellaisen henkilön kanssa, joka ei hyväksy minua sellaisena kuin olen ja kehottaa minua laihduttamaan!

Enää en lokeroi itseäni painoni mukaan. En itseasiassa lokeroi enää ketään muutenkaan — kukaan meistä ei ole määriteltävissä ulkoisten ominaisuuksien perusteella!

Jos joku minua  kuitenkin koittaa laittaa johonkin lokeroon, suosittelisin kirjoittamaan lokeron kylkeen Fabulous.
tyttipeili.jpg